Rahaa, rakkautta vai raikuvia aplodeja

separator

Lapsena, kun en vielä ymmärtänyt elämän realiteetteja ja rajoituksia, olin melkoisen itseriittoinen. En haaveillut kutsusta presidentinlinnaan itsenäisyyspäivänä, vaan halusin olla se, jota vieraat ensimmäisenä kättelevät. Kun kuulin, että kuussa oli käynyt vain miehiä, halusin olla ensimmäinen kuussa kävelevä nainen. En ole silti varma, oliko kyseessä kuitenkaan itseriittoisuus, vai ainoastaan kyky uskoa omaan menestykseensä, kun ei osaa vielä epäillä…

Mitä tarkoittaa menestys? Jotkut mittaavat sitä rahassa. Toisille suurin menestyksen mittari ovat läheiset ihmiset. Yllättävän moni tuntuu yhdistävän menestyksen suosioon ja maineeseen. Jollekin muulle menestys on taas jotain ihan muuta. Tämä on kuitenkin todella mielenkiintoinen kysymys, jonka äärellä olen viime aikoina mieltäni jumpannut. Ja toisinaan saanut aikaan lähinnä kramppeja ja jomotusta. Jotenkin mystinen menestys kuitenkin on pitänyt määrittää, jotta saan väitöstutkimukseeni edes jonkinlaisen järjellisen rajauksen.

Menestys ei tuo onnea. Olemme kuulleet sen monesti. Toisille se kuitenkin tuo. Mutta miksi se tuo sitä jollekin, muttei kuitenkaan jollekin toiselle? Tämä on mielestäni vielä mielenkiintoisempi kysymys kuin menestyksen määritelmä. Olen haastatellut monia omalla alallaan poikkeuksellisen hyvin menestyneitä ihmisiä. Jotkut heistä ovat hyvin onnellisia. Toiset ovat hieman ehkä hämilläänkin myöntäneet, ettei elämä ole tuonut heille iloa tai sisäistä tyydytystä.

Menestys on teema, jonka ympärille olen kytkeytyneenä vielä melko pitkään. Tähänastinen matka on ollut todella innostava ja ajatuksia herättävä: Iloa, innostusta, haikeutta ja suruakin. Ehkä vielä jonain päivänä voin kertoa reseptin menestykseen, joka tuo myös iloa ja onnellisuutta. Tai reseptin onnellisuuteen, jonka johtaa menestykseen.

En ole käynyt presidentin linnassa, kutsujana enkä kutsuttuna. Myös ’suuret askeleet ihmiskunnalle’ kuukävelyn osalta odottavat ottamistaan. Nykyään on vaikea olla itseriittoinen. Toisinaan on vaikeaa olla edes auttavalla tasolla varma itsestään, saati mistään muusta. Uskon kuitenkin pieniin, hitaisiin askeleisiin, kunhan niitä otetaan määrätietoisesti. Yksi toisensa jälkeen. Kuka tietää, ehkä vielä saavutan sen suuren menestyksen, on se sitten rahaa, rakkautta tai raikuvia aplodeja…